Lehtikritiikistä ja editoinnista

Kirjoitan ensimmäistä lehtikritiikkiäni. On aina sekä mielenkiintoista että jännittävää/pelottavaakin, kun tekstiä editoi joku ulkopuolinen. Se noudattaa mulla aina tiettyä kaavaa. Ensireaktio: "Ei jestas, oon tehnyt ihan pieleen, miksi mä edes lähdin tähän kun en kerran osaa." Sit jossain vaiheessa pyristelee ryhtymään toimeen, varsinkin tässä tilanteessa se piti tehdä suht nopeasti, kun olin lupautunut kritiikin kerran kirjoittamaan. Korjasin pienemmät muokkausehdotukset, ne olivat hyvin perusteltuja tekstin terävöittämiseksi. Sit isomman korjauksen pariin. Olin mennyt ottamaan lähtökohdaksi teorian, josta en ylipäätään paljoa tiedä, kun en ole niitä kirjallisuuden yliopisto-opintoja käynyt (alituinen huijarisyndrooman aikaansaaja, jonka takia en olisi koko kritiikkiä päätynyt kirjoittamaan ellei olisi pyydetty, mutta nähtävästi runokritiikki on edelleen asia, jota tekemään "haetaan kotoa", vaikka muuten lehtikriitikoksi pääseminen on ymmärtääkseni monien vaivalloisten pyrkimysten takana). Mulla oli teoriaan liittyen pointti, jota en ollut osannut/mahtunut merkkimäärän puitteissa tuomaan esiin, ja jota aloin tekstini uudessa versiossa todistaa. Tarvitsin vain yhden viitteen, näkemyksen jonka olin nähnyt yhdessä nettikritiikissä. Paitsi ettei se ollut siinä, totesin tekstin taas luettuani. Aloin googlata, luin varmasti sen jostain nettiartikkelista. Tai sitten en. Ei helvetti, jos se oli jossain paperilehdessä, löydänkö sitä ikinä; olisiko se tuossa, lueskelin selaamalla läpi, ei ollut; olisiko se tuossa yhdessä kirjassa, lueskelin selaamalla läpi, ei ollut; olisiko se tuossa kirjassa, josta tässä koko jutussa oli alun perin kyse, lueskelin selaamalla läpi – jes, tässä se oli, suomentajan alaviite, ja itse asiassa tällä sivulla kirjoitetaan juuri siten, että se todistaa pointtini; kirjoitin kritiikin toisen version valmiiksi, lähetin, jospa nyt näkemykseni olisi tarpeeksi perusteltu. Huh. Tuleekohan tämä aina olemaan tällaista, todennäköisesti. Seuraavaksi voisin lähteä ulos, on lauantai ja aurinkoista; huhtikuun julma maiseman paljastava valo, mutta silti se jaksaa ilahduttaa näin poikkeusaikanakin tulviessaan hyvin nukutun yön jälkeen ikkunoista sisään joka puolelta asuntoa.