maanantai 23. huhtikuuta 2018

Ahdistushommia (osaanko mitään)

Äh. Vaikka olen tyytyväinen siihen, mitä sain novellikokoelman kanssa viime rundilla aikaan, ei se varmaan riitä. Ei riitä, ei millään riitä, en ole lahjakas, miksi edes yritän. Helvetti. Pitäisi kirjoittaa hauskempaa, vähemmän synkkää rämpimistä. Puolisoni kuuli pätkän ääneen lukemaani tekstiä ja oli kuulemma synkkää. Ihmiset kuulemma haluavat jotakin viihdyttävämpää, että luetaan viihtyäkseen. Tuuletanko tekstissäni vain pahaa oloani siis muille. Onko tämä kaikki vain niin sanottua terapiaprojektiani edelleen. Perkele. En minä ole mikään hauska ihminen. Let's just be honest. En ole. Hauskat ihmiset voivat kirjoittaa hauskaa, ei sitä voi väkinäisesti tehdä. Silloin siitä ei tule hauskaa. En tahdo kirjoittaa mitään myötähävettävää, tahattoman humoristista. Muuttua kirjalliseksi pelleksi. Kuka minut ottaisi vakavasti yhtään missään enää sen jälkeen. Olenko lopulta mitenkään taitava sanankäyttäjä, vai kuljenko tympeitä vanhoja latuja kaikessa. Pelkkä jäljittelijä, kliseepankki. Olen niin turhautunut että tekee mieli vain itkeä.

perjantai 6. huhtikuuta 2018

Kirjoittamisesta (editkierros jälleen)

Sitä minä vaan, että tuleekohan käsikirjoitukseni kanssa joskus vielä sellainen editoinnin ja uudelleenkirjoittamisen kierros, ettei tarvitsisi hävetä niin helvetisti, mitä tekstiä sitä on oikein edellisellä kierroksella lähettänyt kirja-alan vaikutusvaltaisten ihmisten luettavaksi. Niiden samojen ihmisten joiden kanssa pitäisi muissa yhteyksissä tehdä töitä. Huhheijaa. Samalla mietin, olenko kaikki nämä vuodet kirjoittanut noin epätäsmällisen kömpelöä kieltä myös asiateksteihini, ja ovatko työsivustoni ja blogini täynnä vastaavaa kökkökuraa, kun minulla ei ole ollut editoria tarkistamassa tekstejäni. Tiedän, että asiaproosa on eri kuin fiktiivinen kirjoittamisen näkökulmasta, mutta ahdistaa.

Tästä huolimatta on nyt hyvä olo sen osalta, mitä olen saanut tällä viikolla aikaan. Todella hyvä jopa välillä. Toivon niin kovasti, että tällä kertaa kysymyksessä ei ole valheellinen hybris jonka jälkeen myöhemmin huomaan, että ei jumalauta, ei helvetti, se on paskatekstikeiju ollut taas asialla tämän tekstin parissa.