Yksi

Halusin uuden, matalan kynnyksen ajattelublogin, jossa voisin kirjoittaa ajatuksiani maailman asioista tekstiksi, jolle ei ole asetettu tyylilajillisia rajoitteita. Kirjallisuusblogiani lukevat liikaa nykyisin alan ihmiset, siitä on tullut performanssi kuten mille tahansa sosiaaliselle medialle helposti käy. En uskalla olla siellä enää ärsyttävä ja hankala ja ongelmallinen enkä kirjoittaa välillä päin helvettiä, koska jos kirjoittaisin joskus sinne surkean, viimeistelemättömän tekstin joka olisi sensuroimatta sitä mitä ajattelen, se olisi jonkinlainen skandaali. En jaksaisi nyt skandaaleja, sellaiset ovat todella rasittavia, mutta kaipaan jonkinlaista tällaista väylää. Tämä on blogi jossa voin olla rehellisen perseestä jos on sellainen päivä. Minulla on niitä päiviä vähän väliä, vaikka ihmisellä ei pitäisi nykyisin olla, vaan olisi syytä erittää itsestään niin helvetisti positiivisuutta ja asennetta ja valoa koska muuten on ikävää. Jokainen joka väittää muuta, valehtelee vähintään itselleen. Miksi sitten tein tämän samalla Blogger-tunnuksellani kuin "vakammatkin" blogini, enkä anonyymisti? En suoraan sanoen tiedä. Ehkä tämä liittyy johonkin narsistiseen tarpeeseen, koska joka tapauksessa kirjoitan nämä tekstit nettiin muiden nähtäville, ehkä haluankin tulla "löydetyksi" vahingossa, sellaisen mahdollisuus jotenkin tuntuu minusta hilpeältä. Kuten blogin nimi sanoo, testaan täällä ajatuksiani, lähinnä itselleni. Kirjoitan niitä ulos ja pyrin kirkastamaan niitä ja sekoittelemaan niistä erilaisia keitoksia, joskus varmaan varsin myrkyllisiä, joskus niistä ehkä tulee jotakin hyvää. En tiedä sitäkään varmasti. Mutta yritän selvittää, ellen totea vaan että aivan vitun sama. Joskus on todella, todella tarpeellista todeta myös niin. Niin sanotusti päästellä höyryjä. Olen huomannut, että minussa on paljon höyryä, siksi tämä on ollut tarpeen. Täällä vihellän kuin vanhan ajan teepannu.