- Jos lapsen äiti on liian kiltti ihminen, eikä kukaan puutu siihen kun nykyisin äiti on usein myös korkeasti koulutettu (??), siitä voi aiheutua lapselle myöhemmällä iällä masennusta
- SSRI-lääkkeet ovat vain suuri huijaus
- Muutakin lääketiedevastaista settiä joka flirttaili salaliittoteorioiden kanssa
- Suurin osa masennusoireista kärsivistä ei tarvitsisi terapiaa, vaan paranee kyllä, kun vaan itse haluaa sitä
- On “luonnollista” ja “poikkeavaa” seksuaalisuutta ja sukupuolessa elämistä
- Koska “luonnollinen” seksuaalikäyttäytyminen on vaikeaa (???), ihmisiä nykyään ohjataan “poikkeavuuksien” suuntaan jos heillä on seksuaalisuuden alueella tällaisia vaikeuksia, vaikka erityisesti sukupuolen osalta “poikkeavat” eli “transseksuaalit” (hyvin vanhanaikainen termi) tulevat usein murhatuiksi (!) ja muuten kuolevat ennenaikaisesti, joten tämä ns. kannustaminen homouteen ja transsukupuolisuuteen oli miehen mielestä itse asiassa sitä, että halutaan eugeniikkaa toteuttamalla poistaa sateenkaari-ihmiset maailmasta niin että he (me) itseään toteuttaessaan joka tapauksessa kuolevat – taustalta kuulsi läpi selvästi eheytysterapiamyönteinen suhtautuminen, ja eugeniikkapuheetkin olivat silkkaa Puolimatkaa
Kaiken tämän kuuntelemisen takia voin fyysisesti pahoin ja jouduin poistumaan kahvilasta aiemmin kuin olin suunnitellut. Mietin, että sanoisin jotain, mutta jos joku on noin syvällä konservatiiviuskonnollisuuden ja salaliittomeiningin sävyttämässä maailmankuvassa, mitä voi oikein sanoa – kun on itse vahvasti vielä tunteiden vallassa – niin että tilanteeseen tulisi jotain järkeä? Onneksi miehen kanssa keskustelua käynyt nuori oli aika sanavalmis ja haastoi joitain hänen näkemyksiään, aistin ettei tämä ottanut kaikkea sanottua sellaisenaan. Mies itsekin tiesi olevansa marginaalissa ja sanoi, että mielenterveyden ammattilaisten keskuudessa on yhteinen rintama hänen näkemystensä vastaisessa suhtautumisessa. Silti jäi ahdistamaan. Tuntuu, että olisi pitänyt sanoa jotain, jotta se nuori (tai miehen seurassa ollut lapsi, ilmeisesti hänen omansa) olisi kuullut toista näkökulmaa siihen tilan vievään miltei katkeamattomaan paasaukseen.
Miehen monologeista tuli mieleeni heti Naomi Kleinin loistava tietokirja Kaksoisolento, jonka lukemisessa olen nyt loppumetreillä. Tietyissä miehen käsittelemissä asioissa oli jopa mukana totuuden siemen: masentunut ei useinkaan saa parasta mahdollista hoitoa, ja paradoksaalisesti juuri terapiaprosessia edistää paranemisen tahto, joka mahdollistaa kommunikaatiossa tarvittavan rehellisyyden ja avoimuuden. Mutta hänen loppupäätelmänsä olivat vääntyneet aivan todellisuudelle vieraiksi. Klein käyttää käsitettä “pipikointi” Philip Rothin romaanin pohjalta kuvaamaan tällaista toimintaa, joka on salaliittoteorioiden hallitsemassa ns. peilimaailmassa yleistä. On tärkeää, että tieteen, taiteen ja median piireissä uskalletaan käsitellä myös vaikeasti hahmottuvia, ristiriitaisten mielipiteiden kohteina olevia asioita, jotka joka tapauksessa vaikuttavat ihmisten elämään – koska tyhjä tila täyttyy kyllä, ja lopulta joku muu halukas käsittelee. Valtaa vaikeissa kysymyksissä ei pidä antaa tiedevastaisuudelle, salaliitoille ja fundamentalismille.
Viime päivät on uutisoitu eheytyshoitojen kieltämiseen tähdänneen kansalaisaloitteen käsittelystä eduskunnan lakivaliokunnassa. Kokoomuksella on heinäkuulta puoluekokouspäätös eheytyshoitojen kieltämisessä, mutta äkkiä takki tuntuu kääntyneen. HS kertoi pari päivää sitten, että “lakivaliokunnan kokoomusjäsenet Aleksi Jäntti, Mari Kaunistola, Pihla Keto-Huovinen ja Susanne Päivärinta ovat valiokunnan kesäkuisessa kokouksessa kannattaneet mietinnön valmistelemista siten, että kansalaisaloitteen ehdotus lainvalmistelutoimiin ryhtymisestä hylätään.” Paljastavimpia jutussa ovat edustaja Jäntin kommentit: ”Kokoomus haluaa viedä ehdottomasti asiaa eteenpäin. Mutta kun tullaan siihen, mikä on hallituspuolueiden kanta, täytyy muistaa, että tässä toimitaan yhdessä hallituksena”. Hallituksen tilanne on nyt, että se on täysin Kaikkien Asioiden Ministeri Purran panttivankina, ja erityisesti kokoomus puolueena on kokonaan perussuomalaisten takataskussa vailla omaa tahtoa muissa kuin talousoikeistolaisen linjan mukaisissa kysymyksissä. Ihmisoikeuksien edistäminen katoaa pyörteenä viemäriin. Hallituksen yhteinen toiminta tulee parhaiten esille perussuomalaisten ja kristillisdemokraattien eduskuntaryhmien puheenjohtajien kommenteissa. HS kertoo KD:n Peter Östmanin todenneen, että “kansalaisaloitteen narratiivi eheytyshoidoista vaikuttaisi olevan liian yksipuolinen.” PS:n Jani Mäkelä puolestaan näkee eheytyshoitojen kieltämisen yksilönvapauskysymyksenä: “En lähtisi sitä kieltämään, että mitä asioita ja miten ihminen halutessaan voi omalla kohdallaan terapioida”.
Näkemys “vapaudesta” eheytyshoitojen yhteydessä on todella kyseenalainen. Useimmiten eheyttämiseen painostetaan uskonnollis-konservatiivisissa yhteisöissä. Ihminen, joka on elänyt koko ikänsä tällaisessa yhteisössä ja jonka lapsuudenperhe kuuluu siihen, saattaa kokea, että hänen ainoa mahdollisuutensa jatkaa elämäänsä yhteisössä on mennä eheytyshoitoihin ja yrittää pyristellä eroon homoseksuaalisuudestaan tai transsukupuolisuudestaan. Taustalla on pelko tutun ja turvallisen yhteisön hylkäämäksi tulemisesta.
Eräs tärkeimmistä opeista elämässäni on ollut se, että silloin kun päätöksiä tekee tai jättää tekemättä pelon takia, ei ole itsensä puolella, ei tee hyvää itselleen eikä lopulta muillekaan. Terveimmät päätökset ihminen tekee rakkaudesta. Jos joku väittää, että menee eheytyshoitoihin vapaaehtoisesti rakkaudesta perheenjäseniinsä, konservatiiviseen yhteisöönsä ja jumalaansa – niin, mitä siihen voi todeta? Haluaisin silloinkin sanoa, että on tervettä erillisyyttä huomata, ettet ole vanhempiesi kaksoisolento (tästäkin Naomi Klein kirjoittaa teoksessaan) eikä sinun tule noudattaa kaikessa heidän arvojaan. Sinulla on oikeus olla rakastettu ja hyväksytty ympäristössäsi silloinkin, kun toteutat seksuaalisuutta ja sukupuolessa elämistä oman luontosi mukaisesti. Minusta mikään yhteisö ei ole sen arvoinen, että tekee näin kokonaisvaltaisten ruumiillisten kokemusten ja molemminpuolisen rakkauden etsimisessä itselleen hallaa, kuolettaa itsestään ominaisuuksia ja mahdollisuuksia täyteen elämään. Rikkomaton-kansalaisaloitteen perusteluissa todetaan: “Useat psykologiset ja lääketieteelliset organisaatiot, kuten Suomen psykiatriyhdistys, Suomen Psykologiliitto, American Psychological Association, American Medical Association, Royal College of Psychiatrists ja American Psychoanalytic Association ovat yksiselitteisesti irtisanoutuneet eheytyshoidoista niiden haitallisuuden vuoksi.” Maailmalla tilanne on nyt, että eheytystoimintaa rajoitetaan lailla ainakin 14 maassa. Pohjoismaista toiminnan ovat lailla kieltäneet jo sekä Islanti että Norja. Mikähän ihme oikein on se “toinen narratiivi”, jota KD:n Östman kaipailee tämän lisäksi? Jumalsuhteeseen minulla ei ole omakohtaista kommentoitavaa, mutta olen ymmärtänyt, että monet uskonnolliset sateenkaari-ihmiset ovat löytäneet sovun olemuksensa ja uskonsa välillä, eikä se ole edellyttänyt itsensä muuttamista “eheyttämällä”.
Eheytyshoitojen puolustaminen on tiedevastaista toimintaa.
Meihin queer-ihmisiin kohdistuu väkivaltaa, koska patriarkaalinen, konservatiivinen ajattelu kannustaa sitä meihin kohdistamaan, ja monet meistä voivat huonosti, koska kohtaamme erilaista syrjintää ja kelpaamattomuuden osoituksia yhteisöissä jo lapsuudesta asti. Tästä on olemassa paljon tutkimuksia ja tietokirjoja: englanniksi lukevat voivat tutustua esim. Alan Downsin The Velvet Rageen tai Matthew Toddin Straight Jacketiin. Suomeksi voi lukea vaikkapa Olli Stålströmin väitöskirjaa Homoseksuaalisuuden sairausleiman loppu. Sen sijaan, että meitä yritettäisiin “eheyttää” toisenlaiseksi kuin ytimeltämme olemme, yhteiskunnan pitää keskittyä vähentämään väkivaltaa ja syrjintää. Meidän on myös kuultava ääniä siitä, millaisin erilaisin tavoin voimme elää mielekkäästi kokonaisina, itseämme toteuttavina ihmisinä, joilla on monenlaisia reittejä rakentaa hyvää elämää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti