Ahdistushommia (osaanko mitään)

Äh. Vaikka olen tyytyväinen siihen, mitä sain novellikokoelman kanssa viime rundilla aikaan, ei se varmaan riitä. Ei riitä, ei millään riitä, en ole lahjakas, miksi edes yritän. Helvetti. Pitäisi kirjoittaa hauskempaa, vähemmän synkkää rämpimistä. Puolisoni kuuli pätkän ääneen lukemaani tekstiä ja oli kuulemma synkkää. Ihmiset kuulemma haluavat jotakin viihdyttävämpää, että luetaan viihtyäkseen. Tuuletanko tekstissäni vain pahaa oloani siis muille. Onko tämä kaikki vain niin sanottua terapiaprojektiani edelleen. Perkele. En minä ole mikään hauska ihminen. Let's just be honest. En ole. Hauskat ihmiset voivat kirjoittaa hauskaa, ei sitä voi väkinäisesti tehdä. Silloin siitä ei tule hauskaa. En tahdo kirjoittaa mitään myötähävettävää, tahattoman humoristista. Muuttua kirjalliseksi pelleksi. Kuka minut ottaisi vakavasti yhtään missään enää sen jälkeen. Olenko lopulta mitenkään taitava sanankäyttäjä, vai kuljenko tympeitä vanhoja latuja kaikessa. Pelkkä jäljittelijä, kliseepankki. Olen niin turhautunut että tekee mieli vain itkeä.